Tässä kuussa arvostelemme puolaisten lasten ja nuorten elämälle omistetun Meidän tiemme -novellikokoelman. Sen on julkaissut Karjalais-suomalaisen sosialistisen neuvostotasavallan valtion kustannusliike Petroskoissa vuonna 1956.
Kirjan kertomukset ovat monipuolisia ja käyvät läpi sekä ”hitleriläisen miehityksen kammottavaa aikaa” että ”uutta kansanvaltaista Puolaa jonka voitokas Neuvostaoarmeija vapautti fasistisestä miehityksestä”. Jokaiselle löytyy siis jotakin.
Kirjassa on kuvitettu kauttaaltaan hienoilla mustavalkoisilla viivapiirroskuvituksilla joiden tekijä jää ikävä kyllä anonyymiksi. Varmaa on kuitenkin että kuvittaja arvostaa jälleenrakentamista, maatalouskoneita ja kovaa puurtamista yhteisen asian hyväksi. Suloisia nallekarhuja ei tässä kirjassa esiinny.
Myös satujen aihepiirit poikkeavat raikkaasti totutusta. Onhan nimittäin virkistävää välillä ainaisten prinssien sijasta lukea ”partisaanin pojasta” tai pitkästyttävien kuninkaan hovin kuvailujen sijasta nauttia ”vierailusta presidentti Bierutin luona”.
Kirjan lapset ovat myös siinä mielessä erikoisia että ne eivät juurikaan leiki. Sen sijaan he opiskelevat kuin viimeistä päivää (”se on lasten tärkein tehtävä”) tai saattavat spontaanisti kunnostaa mutaisen, tehtaalle vievän tien. Puolan lapset näyttäisivätkin olevan ihailtavan aktiivisia verratuna vaikka suomalaisiin vellihousu-lapsiin.
Lapset eivät edes vaadi kiitosta suorituksestaan – heille riittää tieto siitä että metallityöläiset pystyvän nyt hiljaisena joukkona kulkemaan tehtaalle likaamatta kenkiään.”Siinä voi ajaa polkupyörälläkin”.
Taspauolisuuden nimissä kirja ei kuitenkaan ole harmaata puurtamista alusta loppuun, onhan siinä myös juhlimista. Toisaalta ”Työn juhla” ei ehkä ole niin railakas kuin nimi antaa ymmärtää, vaan sujuu lähinnä työn merkeissä.
M. Michalskan kertomuksessa pieni Hélja toteuttaa unelmansa ja pääsee ajamaan traktorilla. Tässä kylässä ei ainakaan ole raskasta eikä synkkää.
Kaiken kaikkiaan kirja antaa hyvin positiivisen kuvan Lokakuun Suuren sosialistisen vallankumouksen jälkeisestä Puolasta – vaikka elämä onkin paikoitellen raskasta ylväs kansa tekee väsymättömänä töitä yhteisen päämäärän eteen.
Kuitenkin kirjaa lukiessa hiipii välillä epäilys siitä että tekstissä on jotain pielessä... ikäänkuin siinä olisi joku piiloviesti?
Tai toisaalta, taidan vaan kuvitella – kyllähän kaikki lapset nauttivat saduista joissa esiintyy metallistyöläisiä.
Superkasin arvosana 9 – arvosanaa alensi se että olisi mieluummin lukenut enemmän ilkeistä ”tehtailijoista, pankkiireistä ja tilanomistajista”.
No comments:
Post a Comment